Pari kuukautta psykoterapiaa takana

Tässä kun on muutama kuukausi vierähtänyt ensimmäisestä psykoterapia käynnistä niin ajattelin tulla kertomaan vähän fiiliksiä käynneistä. Hypätä takaisin sinne alkuun ja miettiä omaa matkaa tähän päivään..

Ensimmäinen käynti jännitti ihan hirveesti, koska halusin antaa tälle toiselle terapia mahdollisuukselle täydet energiat ja ottaa asiat enemmän kun tosissaan. Ja joo sen kyllä huomasikin ensimmäisen käynnin jälkeen. Tuntui että edes maratoonin jälkeen ei voi olla niin väsynyt ja poikki mitä käynnin jälkeen. Tuntui että musta oli imetty ihan kaikki mehut..

Jatko käyntejä on ollut tasaiseen tahtiin aina kerran viikossa ja joka kerta on ollut enemmän ja vähemmän aiheita joita on käyty lävitse. Joskus tietysti on vähän hiljaisempaa ja jonain toisena kertana voi olla sellaiset ajatuskartat ja ranskalaiset viivat taululla, että hyvä kun itsekkään saa niistä aina kiinni.

Mulla on tossa muutama viikko jäänyt välistä kun ei ole saanut sopivaa aikaa varattua töiden keskelle ja sen on myös huomannut kun ei ole viikkoon käynyt juttelemassa. Tästä itse huomaan kuinka terapia käynnit on auttanut. 
Kaiken kaikkiaan koen todellakin, että psykoterapia on auttanut mua. Toki on muutama epätoivon tunne tullut, että ei tästä tule yhtään mitään, mutta siitäkin psykoterapeutti mainitsi. Se on normaalia jos ns. tuntuu junnaavansa paikallaan.

Ajoittain on ollut myös raskaampia päiviä kun on tullut mietittyä todella paljon itseään ihmisenä. Tai on huomannut jonkun uuden tilanteen missä käyttäytyy tietyllä tavalla. Sitä kautta alkaa miettimään mielessä, että mistä tuo reagointi tulee ja mistä mahdollinen negatiivinen ajatusmaailma kumpuaa. Omalla tavallaan psykoterapia on joka päivä jotenkin läsnä, kun pyrkii käymään itseään läpi, tuntemuksia ja ajatusmalleja.

Tässä vaiheessa olen jo ylpeä itsestäni ja huomannut myös edistystä. Vaikka olenkin itseni kanssa enemmän balanssissa kun varmaan ikinä niin vielä on työtä. Mua jopa ehkä vähän pelottaa se ajatus kun psykoterapia loppuu..Kai sekin on ihan normaalia?.. Mä pyrin kyllä siihen, että kun se viimeinen käynti on käyty ja astun ovesta ulos niin mun ei tarvitse palata huonoissa merkeissä menneisyyteen tai olla epävarma täysin itsestäni. Voin jättää sen menneisyyden taakse ja pitää sitä vain vahvuutena ja keskittyä tulevaisuuteen.


Katsellaan!