Kolmas käynti psykoterapeutilla

Niin kun ensimmäinen ja toinen terapia käynti niin tämäkin on jo käyty käynti, mutta haluan silti palata niihin ja kertoa myös niistä. Näiden jälkeen pyrin aina kirjoittelemaan käyntien jälkeen niin on helppo myös itse pysyä ajan juoksussa mukana. 

Kolmannella käynnillä pureuduttiin enemmänkin ala-aste ja ylä-aste aikoihin. Viime kerralla kysyin terapeutilta, mitä mahtaisi olla mieltä jos käyn vähän läpi papereita, jotka aikoinaan sain sosiaalityöntekijöiltä. Ja se oli myös hänen mielestä hyvä idea, tietysti niissä määrin mitä henkinen puoli jaksaa. Olen aikaisemminkin käynyt niitä vähän "juosten" läpi, mutta ei sen enempää ole ajatuksia tullut. Tällä kertaa homma olikin ihan eri.. Lueskelin niitä muutama tunti ennen terapeutille menoa ja ensimmäistä kertaa tuli pieni ahdistus ja eri tunne skaaloja. 

Vahvimpana fiiliksenä tuli tietynlainen viha. Viha niitä kohtaan, jotka ovat kasvattanut minut ei niin vakaasti, jonka takia on paljon asioita heijastamassa minuun ihmisenä ja sitä kautta tietysti myös muihin. On paljon hetkiä ja ihmissuhteita joissa on omat hankaluudet, minun osalta. Asioita joiden kanssa saan kamppailla ja tietyissä hetkissä tuntuu olevan enkeli ja piru olkapäällä. Toinen niistä on järki ja toinen tunne. 

Tässäkin kohtaa vahvana oli vain se tunne, viha. Myös järki tuli mukaan siinä vaiheessa kun kerroin psykoterapeutille ja keskusteltiin siitä, että mun täytyy myös olla tietoinen että on menneisyys, nykyheti ja tulevaisuus. Keskittyä siihen mitä haluan jatkossa ja miten haluan elää. Se että myllin vain vihan, katkeruuden ja alakuloisuuden syövereissä tämän asian suhteen niin ei tule auttamaan minua sen suhteen, että joku päivä voin antaa oman merkityksensä menneisyydelleni. En halua enään jatkossa että menneisyys määrittää minua myös tänä päivänä ihmisenä.



Katsellaan!