” Oli se sitten kuka vaan, joka kysyy miten minulla menee elämässä, niin voin täydestä sydämestä vastata, että olen tyytyväinen itseeni ja elämääni ”

Koen että nyt on minun aikani mennä ajassa taaksepäin ja palata siihen lapsuuteen, jota olen lähinnä yrittänyt vältellä tähän asti. Muutama burnout ja henkiset kamppailut sai mut itseni miettimään tulevaisuutta, minää ja sitä mitä oikeasti elämältäni haluan. Sain vihdoin hyväksytyn lausunnon psykoterapeutille ja pääsen käymään niitä synkimpiäkin menneisyyden kolhuja läpi ja toivon saavani tietynlaisia vastauksia sieltä menneisyydestä asioihin, jotka taas heijastavat tähän päivään. Tietysti olen onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus päästä purkamaan asioita ja puhumaan tunnetiloistani ammattilaisella, mutta varmasti tässäkin aika ajoin tulee ne omat kompastus kivensä. Ensimmäistä kertaa palaan lapsuuteen, avaan niitä haavoja auki ja käyn läpi vaikuttavimpia aikoja minuun ihmisenä. Psykoterapian ihan alkuvaiheessa ja hakemuksia laittaessa eteenpäin, huomasin itsessäni jo niinkin aikaisessa vaiheessa sen, kuinka aloin tietyllä tavalla prosessoimaan omassa päässäni asioita mitä tulen käymään läpi, mitä haluaisin käydä läpi ja miten koen lapsuuden vaikuttaneen tähän päivään. Muutaman kerran ennen tämän prosessin alkua olin vahvasti sitä mieltä, että kyllä minä itse pystyn käsittelemään asiat ja löytämään vastauksia, kunnes hyväksyin vain sen faktan, että tässä on niin paljon läpi käymistä, sulateltavaa ja ymmärtämistä, että ammattiapu oli tarpeen ja nyt olen enemmän kuin tyytyväinen. Psykoterapeutti kysyi ihan ensimmäisen ”tutustumis- käynnin” aikana, että mitä minä haluan saada lopuksi tästä terapiasta. Yksinkertaisuudessaan vastasin: ” Oli se sitten kuka vaan, joka kysyy miten minulla menee elämässä, niin voin täydestä sydämestä vastata, että olen tyytyväinen itseeni ja elämääni ” 

Itsestäni saan olla ylpeä jo tässä vaiheessa kun tajusin hakea apua. Tietyt asiat on vaan niin syvällä, jotka täytyy todenteolla purkaa, että osaan elää niiden kanssa ja ymmärtää itseäni taas vähän enemmän. Siinä vaiheessa kun huomasin kuinka paljon menneisyys vaikutti saati sitten minuun niin kuinka moneen muuhun minulle läheiseen ihmiseen. Kun huomaa ihmisten kaikkoavan jollain tavalla oman käytöksen takia niin siinä, jos jossain vaiheessa mä heräsin. 

Mä ajattelin päiväkirja tyylisesti kirjoitella jatkossa psykoterapia käynneistä sen takia, että mä itse pääsen syventymään asioihin kertaalleen ja ihan myös siksi koska tämä aihe varmasti koskee montaa meistä, oli se sitten lapsuuden traumat, burnout, ihmissuhteiden kautta tulevat ongelmat niin rakkaat ihmiset, käykää juttelemassa, jos esimerkiksi työpaikan kautta saatte sen mahdollisuuden niin käyttäkää ehdottomasti hyödyksi. Siinä ei ainakaan voi hävitä mitään. 







Katsellaan !